Nyt alkaa uusi kausi, Jee!
Yleisön pyynnöstä ppjoy.fi ja dealin.fi järjestävät hometalollani seuraavat tapahtumat:
Avoimet ovet ma 14.5. klo 10.00-19.00 (tätä on toivottu)
- Tilaisuudessa mahdollisuus tutustua kohteeseen mikäli aihepiiri kiinnostaa
Hirsirungon huutokauppa 26.5. klo 10.00
- Talon tervein osa eli hirsirunko huutokaupataan ja tuottokäytetään lyhentämättömänä Riihimäen Nuorisotetterin hyväksi.
- Huutokaupassa huudetaan mahd. myös muuta irtaimistoa, joten kannattaa tulla paikalle hyvissä ajoin.
Tapahtumat osoitteessa Kalevankatu 22, Riihimäki. TERVETULOA!
-Janne
Riitely on puuduttavaa puuhaa. Useinhan erimielisyydet ja poikkeavat näkemykset eivät helposti sovittelulla ratkea.
Onnekseni voin todeta, että tällä kertaa kävi toisin. Tänään olen asiamieheni välityksellä perunut Hovioikeudelle vireillä olleen valituksen, koska olemme vastapuolen kanssa päässeet sovintoon.
Asiasta en voi kommentoida koskaan enempää.
Tämä HOMETAISTELU oli siis tässä ja nyt iloisin mielin kohti Uutta Vuotta, sekä uusia haasteita.
Ehkäpä alan rakennuspuuhiin? Siitä lisää myöhemmin.
*** HYVÄÄ VUOTTA 2012***
Terkuin,
onnellisena...
Janne & koko perhe.
Tykkää (15)
Hetkeksi irti homeesta,
nimittäin me Hirviniemen Akun kanssa päätimme tehdä lastentaikureina come back-keikan. Tai oikeastaan kaksi. Lainaan tähän alle löytämäni jutun maikkarin viihdeuutisista:
Janne Kataja ja Aku Hirviniemi eli Taika ja Temppu
Juontaja Janne Kataja ja näyttelijä Aku Hirviniemi toteuttavat joulun alla yhteisen show'n, jossa on historian kirjojen havinaa.
Moni ei muistakaan, että ennen nykyisiä uriaan Janne Kataja ja Aku Hirviniemi tunnettiin nimellä Taika ja Temppu. Kaksikko teki yhdessä taikatemppuja koko perheen esityksiin, mutta sittemmin miehet ovat keskittyneet omiin uriinsa.
– Taika ja Temppu teatterishow´ta emme ole kyllä vetäneet noin kymmeneen vuoteen. Jotain pienimuotoisia keikkoja on ollut ja erään hyväntekeväisyystapahtuman jälkeen totesimme, että miksi emme, kun tämä on niin hauskaa?
Kymmenen vuoden takaisten taitojen herättäminen on vaatinut miehiltä kuitenkin kovasti treeniä.
– Onhan treenaaminen tässä vaiheessa hirveän työlästä, kun temput vaativat notkeutta ja itse olen kymmenessä vuodessa lihonut sen kymmenen kiloa, Kataja naureskelee.
– Ei tämä ehkä taloudellisesti ole niin järkevää, kun tuommoisten pistokeikkojen kulut ovat kovat, mutta onhan se kiva tehdä taas temppuja, tekee hyvää mielenterveydelle.
NÄYTÖKSET OVAT RIIHIMÄEN TEATTERISSA 18.12 KLO 13 JA 15. LIPPUJA VOI OSTAA PAIKANPÄÄLTÄ TAI ENNAKKOON RIIHIMÄELTÄ UUDESTA KIRJAKAUPASTA (HÄMEENK. 36, RMK)
-Jee!! T. Janne
Arvoisat blogini lukijat, nyt olen antanut teille luettavaksi hometalokiistaani koskevat raportit, ajatuksiani ja kuvia aina tähän päivään asti. Tekstiä on tullut paljon. Kiitos kun olette jaksaneet lukea käräjäoikeuden päätöksen pitkät tekstit, ja kommentoineetkin niitä vieläpä ystävällisessä hengessä!
Prosessi ei ole todellakaan ohi, vaan vasta aluillaan. Raskain mielin kerään voimia hovioikeuden istuntoihin. Tämä on henkisesti niin kuluttavaa ja uuvuttavaa, etten toivoisi kenenkään joutuvan samanlaiseen painajaiseen. Valitettavasti hometalojen kanssa painivia kohtalotovereita on Suomessa todella suuri joukko. Toivonkin, että blogini lukijat ovat nyt valppaampia, ja suhtautuvat jatkossa mm. kuntotarkastajien lausuntoihin entistä kriittisemmin.
Olen aiemmissa blogikirjoituksissani luvannut kirjoitaa "kantapään kautta oppineena ja jälkiviisaana" mahdollisimman kattavan selviytymisoppaan ihmisille, jotka löytävät kodistaan hometta. Olisin itsekin tarvinnut tällaista tietoa oman painajaiseni alkumetreillä. Kun kiireiltäni ehdin, kirjoitan tänne "Mitä tehdä kun home yllättää -oppaan", ja kertokaa sitten ihmeessä myös omia vinkkejänne, jotta listasta saadaan mahdollisimman kattava!
Kävin eilen ex-kodissani lämmittämässä takkaa ja ottamassa kuvia. Kyllä tuli haikea olo. Koti päältä niin kaunis...
Asu: Snickers Workwear
Sitten koitti käräjäoikeudenkäynnit. Huh, olipas aika jännittävä kokemus. En ollut koskaan aiemmin ollut oikeudessa, joten monet muodollisuudet ja tavat tuntuivat jopa elokuvallisilta. Ensimmäisenä käräjäpäivänä kuultiin meidän todistajiamme, joiden kärki oli osoittaa, että virheellisen remontin oli tehnyt myyjättäremme yhdessä isänsä ja silloisen miehensä kanssa.
Todistajina kuultiin naapureita ja rakennusalan ammattilaisia, joiden kertomukset selvensivät oikeudelle, ettei huonosti tehty remontti ollut kenenkään muun kuin myyjämme tekemä.
Seuraavana päivänä kuultiin sitten vastapuolten todistajia, kuten kuntotarkastuksen tehnyttä asiantuntijaa. Yllättäen hän muisti parin vuoden takaa yksityiskohtia ja asioita, joita ei ollut esim. tarkastusraporttiin kirjattu. Sellainen kai on normaalia oikeussalissa.
Uskon, että saimme käräjätuomarin huomaamaan vastapuolen merkittävät valheet, mutta sekään ai auttanut asiassamme. Vastapuolihan ei aluksi kiistänyt remonttia, sitten valmisteluistunnossa kiisti ja taas oikeudessa todisteiden varjossa kertoikin kyseessä olleen pienen pintaremontin. Tosin vastapuolen asiamies myönsi uskovansa, että ko. remontti on hänen päämiehensä tekemä.
Vastapuolen eräskin asiantuntija (hämeenlinnalaisen rakennusfirman edustaja) moitti vintin huonoa kuntoa, vaikka riidallisella alueella ei sellaista edes olekaan. Taitavaa harhautusta ja asian johdattelua epäolennaiseen. Uskonkin, että sinänsä älykäs käräjätuomari meni faktoista ja fiktioista sekaisin. Päätöksestä on luettavissa, että oikeus meni pyörittelystä sekaisin. Esim. kohuttu, vanha ja KUIVA valumäjälki ei ollut edes alueella, jonka kuntotarkastaja muinoin kehotti avaamaan. Päätöksestä voi päätellä, että tuomari ymmärsi toisin.
Tuntuu jotenkin surulliselta, ettei vastapuolen aina tilanteen mukaan muuttuvat kertomuksetkaan vaikuttaneet päätökseen. Olivathan he prosessien aikana remontista mm. tätä mieltä:
1. Ongelmat eivät voi johtua remontistamme, koska remontti tehtiin perusparannuslainalla tiukan valvonnan alla.
2. Me emme remontoineet yläkerrassa kuin vähän pintoja.
3. Teimme ainoastaan sähkötyöt (jotka menevät siis ”homeisten” rakenteiden sisällä)
4. Remontin teki isäni ja silloinen mieheni
Onhan tuossa nyt aika monta näkökulmaa, ottaen huomioon että rakennusmateriaalit ja lukuisat aikalaiset todistivat remontin heidän tekemäkseen, kuten myyjä olikin ostohetkellä minulle kertonut.
Panostimme kuitenkin vääriin seikkoihin. Jostakin syystä remontti nousi oikeudessa, mielestäni, toissijaiseksi asiaksi ja tämän takia hävisimmekin oikeudenkäynnin.
Käräjäoikeudessa meitä vastaan nousi blogissanikin (lue ensimmäinen bloggaus) mainittu erityisehto sopimuksessa, jonka laitoimme aikoinaan aikataulusyistä.
”Kävimme maalikkoina vaimoni kanssa tutustumassa taloon ja sovimme yhdessä myyjän kanssa, että ostamme kohteen, mikäli kuntotarkastuksessa ei paljastu mitään yllättävää. Aikataulullisista syistä jouduimme tekemään talokaupat ennen kuntotarkastusta. Tämän takia kauppakirjaamme lisättiin pykälä, jossa kaupan ehdoksi laitettiin, että kuntotarkastuksessa kaiken tulee olla ok.”
Käräjäoikeus katsoi, ettemme olleet kohtuullisessa ajassa suorittaneet meille langetettua erikoistarkastusvelvoitetta. En edes tiennyt, että olisin moisen alla. Ylimääräisen pykälän piti vain silloisen kauppakirjan laatijan mielestä yhdistää ns. ostolupaus ja kauppakirja samaan paperiin. Täysin maallikkoina, ensimmäisen omakotitalon ostajina, teimme vain kuten viisaammat neuvoivat.
“Edellä lausutun perusteella käräjäoikeus katsoo, että kanteessa virheiksi yksilöidyt
seikat olisivat selvinneet Katajille jo alkuvuodesta 2008, mikäli he olisivat
täyttäneet kuntotarkastuksessa havaittujen epäilyttävien seikkojen perusteella
syntyneen erityisen tarkastusvelvollisuutensa huolellisesti. Katajat ovat
kuitenkin laiminlyöneet mainitun tarkastusvelvollisuutensa. He ovat ilmoittaneet
virheistä XXX:lle vasta 16.3.2010. Näissä olosuhteissa käräjäoikeus katsoo
reklamaation tapahtuneen liian myöhään. Katajat ovat siten menettäneet
oikeutensa vedota kanteessa tarkoitettuihin virheisiin XXX:ää vastaan. Tämän
vuoksi heidän vaatimuksensa kaupan purkamisesta ja XXX:n velvoittamisesta
suorittamaan heille vahingonkorvausta on hylättävä.”
-Lainaus käräjäoikeuden päätöksestä
Maallikkoymmärrykseni mukaan, meidän olisi tullut oikeuden mielestä, purkaa heti alkuun koko yläkerta ihan varmuuden vuoksi. Eihän kukaan, joka ostaa talon asumiskäyttöön tee niin. En ostanut purkukuntoista taloa, enkä remonttikohdetta vaan 1985 peruskorjatun asuinrakennuksen.
Aloitimme kuitenkin remontin ja teimme sitä kuntotarkastuksessa luetellussa järjestyksessä. Oletin ja myös ymmärsin kuntotarkastajan puheiden perusteella, että tarvittavat tehtävät oli listattu ns. kiireellisyysjärjestykseen. Näistä töistä ehdimme vajaan kahden vuoden aikana tehdä kaikki suuritöisimmät (kuten hirsien osakengitys, seinien ja katon maalaus, yms.).
Tässä kohdin kysynkin, että miksi lain mukaan myyjän vastuu on viisi vuotta, jos aina paikallisesti voidaan määritellä kuitenkin lyhyempi reklamaatioaika? Ja mikä se meidän tapauksessa olisi ollut? Oman ja monen lakioppineen mielestä reklamaatio-aikaamme on vieläkin jäljellä, aina alkuvuoteen 2013 asti. Kaikki ongelmat ja epäkohdat ei vain kuukaudessa tai parissa paljastu!
Ja olisimme hävinneet myös tätä kautta:
“Käräjäoikeus toteaa vielä, että vaatimus kaupan purkamisesta olisi hylättävä
siinäkin tapauksessa, ettei Katajilla katsottaisi olleen kuntotarkastuksen perusteella
aihetta epäillä virhettä yläkerran tai alakerran eteisen seinärakenteissa.
XXXXX:n vastattavaksi ei tässäkään tapauksessa jäisi sellaista olennaista virhettä
kuin maakaaren 2 luvun 17 §:n 2 momentissa tarkoitetaan.”
-Lainaus käräjäoikeudenpäätöksestä
Asuinkäyttöön tarkoitetussa talossa ei oikeuden mielestä ollut olennaista virhettä, vaikka terveystarkastaja onkin asiasta toista mieltä. Tässä on siis ”ennakkopäätös”, joka todistaa että homehaitat eivät ole esteenä asumiselle!!
Mutta nyt on lähdettävä taas treeneihin, tulehan katsomaan Apollo Live Clubille Apollon Oraakkelit – Cabaret? www.apollonoraakkelit.fi 
Janne
Molskis,
olen ollut viime päivät todella töissä kiinni ja siksi kirjoittelussani on ollut taukoa. Nyt jatkan taas homeista matkaa ja annan teille terveystarkastajan lausunnot luettavaksenne. Näiden lausuntojen perusteella uskaltaisin väittää, että kohtalokas talo ei sovellu asumiskäyttöön.
Hometalon myyjätär on tosin asiasta aivan toista mieltä, sillä hänen asiamiehensä lausunnoissa todetaan, ettei talossa olisi oleellista virhettä. Mainittakoon, että käräjätuomari oli käsitykseni mukaan osittain samoilla linjoilla myyjättären kanssa.
Ensimmäinen terveystarkastus tehtiin lähes välittömästi, kun portaikon ongelmat tulivat ilmi. Jälkimmäinen tarkastus tehtiin, kun ongelmien koko karmiva laajuus oli paljastunut meille kaikille. Moni on pyytänyt näitä lausuntoja, ja osa on jopa epäillyt näiden lausuntojen olemassaoloa.
Tässä ensimmäinen:
ja tässä toinen:
Pysyhän "saitilla", sillä pian julkaisen mielenkiintoista tekstiä käräjäistunnon käänteistä.
Todella paljon kiitoksia kommenteista, tsemppiviesteistä ja lukuisista kysymyksistänne! Blogiani on lukenut jo reippaasti yli 100000 eri kävijää! Huiman lukijamäärän kunniaksi päätin herkutella tällaisella reilulla homejuustoleivällä. Kiitos vielä kaikille blogini lukijoille! Ensi viikolla kerron teille kaiken käräjöinneistä. Tähän väliin ajattelin vastailla kysymyksiinne.
Vastailen alla oleviin kysymyksiin nykyisen tietokykyni mukaan. Korostan, että ostohetkellä maallikkona en omannut näitä tietoja. Pitkä matka on opettanut.
Tässä kysymyksiänne ja niihin vastaukset:
1. Onko se oikeasti niin, että kuka vaan voi alkaa tehdä kuntotarkastuksia?
On. Kuntotarkastajilta ei vaadita mitään pätevyyttä, eikä heillä ole tutkimuksistaan vastuuta. Esimerkiksi Biltemasta voi ostaa tarvittavat kosteusmittausvälineet.
2. Tehtiinkö tähän hometaloon kuntoarvio vai -tutkimus?
T:mi S. Nordling suoritti talossa kuntotutkimuksen. Kuntotutkimus löytyy tästä. Tässä myös linkki HTT Tavarantarkastajan haastatteluun, joka analysoi ko. tutkimuksen.
3. Talo on vissiin ihan hyvällä tontilla. Oletko ajatellut purkaa hometalon ja rakentaa uuden talon tilalle?
Yritämme oikeusteitse saada kaupanpurkua, jolloin tontti taloineen siirtyisi takaisin myyjällemme. Tontin arvo on noin 60 000 euroa, josta tosin pitää vähentää nykyisen talon purkukustannukset. Lopputulemaksi tontin hinnaksi jää n. 40 000 euroa. Ostimme talon tontteineen 200 000 eurolla.
4. Lähtisitkö vielä ostamaan vanhaa puutaloa?
Totta kai. Vanhoissa puutaloissa saattaa olla jopa vähemmän ongelmia, kuin uusissa, ellei niitä ole pilattu väärin tehdyllä remontilla. kyllähän hyvin rakennetut uudet puutalot ovat hyviä, mutta mikäli rakentamisessa on tehty virheitä, paljastuvat niistä johtuvat ongelmat / mahdolliset virheratkaisut ja väärät toteutustavat vasta myöhemmin.
Vanhoissa taloissa vanhat ratkaisut on testattu vuosikymmenien kuluessa. Hyviä vanhoja ratkaisuja on tärvelty uusilla ratkaisuilla, jotka eivät toimi vanhassa talossa. En esimerkiksi tekisi vanhaan taloon koneellistettua ilmastointia enkä tekisi sitä liian tiiviiksi. Jälkeenpäin saunan rakentaminenkin vanhan talon sisään saattaa olla riskaapeli juttu, ja jos sen tekee, niin se täytyy toteuttaa todella järjen kanssa. Näin ajattelen hometaloni kanssa käydyn "oppikoulun" jälkeen.
Maallikkona luotin "asiantuntijaan" ja uskoin vilpittömästi, että kyseinen talo on hyvä. Operaation myötä olen tutustunut aiheeseen normaalia enemmän ja siksi suorituttaisinkin talossa sisäilmatutkimuksen, HTT Tavarantarkastuksen sekä laatisin kauppakirjan todella tarkennetuin ehdoin.
5. Onko tämä hometalo nyt täysin autio?
Talo on asumiskiellossa. Kerron myöhemmin lisää aiheesta ja laitan tänne myös terveystarkastuksen luettavaksenne. Talo on siis autio, mutta vartioitu ilkivallan varalta. Ps. Roistoille tiedoksi: talossa ei ole mitään varastettavaa, ellei halua perustaa uutta homekantaa uudelle juustolajikkeelle.
6. Uskaltaako sisällä edes käydä vai onko sisäilmakin homeen saastuttama?
Sisällä voi käydä. Tällä hetkellä yläpohjasta on poistettu villat, jolloin puuosat ovat jo kuivuneet. Pidempi vierailu saa kyllä silmät kutisemaan ja äänen vapisemaan.
7. Oliko teillä talossa asuessanne homeesta oireita?
Käsittääkseni ei. Tosin 3-vuotiaalla tyttärellämme on lievä lapsuusiän astma. Jälkiviisaana voisi ajatella, että talolla olisi ollut osuutta asiaan (tosin asiayhteyttä ei ole tutkittu).
8. Haisiko talossa asuessanne ns. maakellarin haju?
Ei haissut. Yläpohja oli asiantuntijoiden mukaan tehty niin väärin, että kosteus ja hajut pussiintuivat sinne. Vasta yhden kosteussulkuna käytetyn pakkausmuovin repeäminen paljasti tilanteen.
9. Oliko teillä mitään puhetta kaupan sopimisesta ilman oikeudenkäyntejä, tyyliin kunnostuskulut puoliksi?
Ehdotin mainitsemaasi vaihtoehtoa aivan ensimmäisten ratkaisumallien joukossa. Tästä vaihtoehdosta ei vastapuoli ollut kiinnostunut.
10. Paljonko rahaa on jo palanut oikeudenkäyntikuluihin?
Tarkkoja summia en edes tiedä (korot yms.), mutta liikaa!!
11. Mitä hometalon kunnostus maksaisi?
Erään arvion mukaan jopa 138 000 euroa. Tällä hetkellä odotan aiheesta päivitettyä tietoa.
12. Miksi päätit kirjoittaa kokemuksestasi blogia?
En aluksi halunnut, että tästä asiasta olisi ylipäätään tullut julkinen. Olisin mieluummin juontaja/koomikko-Janne, kuin home-Janne. Asia kuitenkin vuosi lehdistön tietoisuuteen, ja jouduin korjailemaan joitakin asiavirheitä medialle. Tämän jälkeen tapauksesta oli tullut ns. julkinen.
Aluksi tapauksen julkinen käsittely ahdisti, mutta keikkamatkoilla moni tuli kertomaan, että on kamppaillut samanlaisten ongelmien parissa. Tästä syystä päätin ryhtyä kirjoittamaan blogia, toivoen että tämän yksittäisen "casen" esittely herättäisi yleisen keskustelun aiheesta. Parhaimmillaan tämä voisi johtaa esim. kuntotarkastajien pätevyysvaatimuksiin ja mahdollisen homeongelman poissulkemiseen jo kaupankäyntihetkellä. Tietoisuus lisää tuskaa, mutta auttaa ennaltaehkäisemään?
13. Millaisessa talossa asutte nykyään. Onko kyseessä isompi vanha puutalo?
Asumme vanhassa, rapatussa, omakotitalossa. Nykyinen kotimme on tilavampi kuin entinen.
14. Minkälaista hovioikeuden tuomiota toivoisit?
Oikeudenmukaista.
Kuten jo aiemmassa blogimerkinnässäni kerroin, purimme talokaupat tuttavani kanssa, koska virhe oli niin ilmeinen (talo täysin mätä). En halunnut ketjuttaa häntä (kahden lapsen yksinhuoltajaäitiä) mukaan tähän rumbaan. Tuttavalta ostamani talo oli moitteeton ja olen kotiimme hyvin tyytyväinen. Tuttavani muutti hetkeksi meille eli entiseen kotiinsa, kunnes löysi perheelleen uuden. Minun tilanteeni olikin kurjempi. Kahden talon loukku, josta toinen oli todellinen homeloukku. Uskoin kuitenkin vakaasti, että oikeus tässä vielä voittaa ja sitä lähdimme itsellemme hakemaan.
Taloon tutustuessamme myyjä kertoi huolellisesti, kuinka he ex-miehensä kanssa olivat peruskorjanneet talon 80-luvun puolivälissä. Hän kertoi, että peruskorjaus oli tehty valtion peruskorjauslainalla, jolloin hänen sanojensa mukaan saatoimme olla huoletta remontin toteutuksesta. Se oli tehty hyvin ja tarkassa valvonnassa. Myöhemmin kuitenkin selvisi jo aiemmin kertomani totuus.
Naishenkilö kertoi talon esittelytilaisuudessa remonteistaan auliisti. Hän mainitsi kuinka eteisaulaan tulleet kaksi oviaukkoa, nykyisen lisäksi, oli peitetty ja pitkälle seinälle oli tehty valoisa iso ikkuna. Vaatimattoman, mutta perehtyneen oloinen myyjä kertoi myös yläkerran peruskorjauksesta, kuinka vanhasta kylmästä vinttitilasta oli tehty ylös lisää lämmintä asuintilaa.
Myyjätär kertoi myös, että eteinen oli kovina talvina melko kylmä, koska eteisestä lähtevää yläkerran portaikkoa ei oltu eristetty. Konsultoin tämän seikan takia erästä vanhojen talojen eksperttiä, joka kertoi että eristämättömyys on hyvä asia. Portaikko on kautta aikain toiminut sisäilmaa kierrättävänä elementtinä. Pohdimme vaimoni kanssa, että jos kylmyys olisi häiritsevää, voisimme joskus tulevaisuudessa eristää portaikon.
Asuinaikanamme emme kuitenkaan kokeneet portaikkoa ongelmaksi, koska leutojen talvien aikana eteisaula sekä portaikko olivat tyypillisesti ajantyylin huomioiden viileitä, mutta eivät epämiellyttävän kylmiä.
Tässä otteita kauppakirjasta:
"Omistaja on kertonut ostajille, ettei tiedä talon varsinaista rakentamisajankohtaa ja että vuonna 1985 on talon peruskorjaus tehty valtion tukemalla korjauslainalla. Lisäksi ostajille on kerrottu, että eteinen on melko kylmä ja eteisestä lähtevät vintinraput ovat eristämättä.
***
Ostajat ovat katselmuksessa todenneet kaupan kohteen vastaavan siitä esitettyjä asiakirjoja ja annettuja tietoja. "
Ongelmathan alkoivat eteisen portaikosta, jonka rakenteista löytyi vuosia kondensiovedessä lillunut tiivis eriste. Ensimmäinen valhe vastoin kauppakirjaa paljastui jo tässä vaiheessa. Asiantuntijoiden mielestä eristämättömän portaikon kohdalla ei tällaista ongelmaa olisi voinut tulla (myös eteisaula oli seinien sisältä eristetty ja homeessa).
Remontin oli tehnyt myyjätär yhdessä miehensä ja isänsä kanssa. Eteinen oli siis ajan saatossa kylmentynyt (toisin kuin kauppakirjassa väitetään, että eristämätön tila olisi aina ollut kylmähkö). Tästä voidaan myös päätellä, että eteisen on joskus (kun villat ovat olleet kuivia) täytynyt olla lämmin, jolloin myyjättären on asumisensa aikana pitänyt huomata muutos. Maalaisjärjelläkin tajuaa, että lämpimän tilan muuttuminen kylmähköksi viittaisi johonkin ongelmaan seinien sisällä.
Valmisteluistuntoon mennessämme olimme valmistautuneet vastaamaan kysymyksiin talon hoidosta, kunnostuksesta ja ylläpidosta. Ennen istuntoahan olimme saaneet sellaisen käsityksen, että vastapuoli väitti talon huonon kunnon johtuvan ylläpidostamme. Tosin meidän asiantuntijoidemme väitettä puolsi puolueettoman tavarantarkastajan juuri valmistunut lausunto, jonka mukaan ongelmien ydinsyyt löytyivät huonosti tehdystä peruskorjauksesta.
Valmisteluistunnossa vastapuolen asiamies onnistuikin yllättämään meidät totaalisesti. Hän myönsi, että HTT Tavarantarkastusraportti oli yksi parhaiten laadituista, joihin hän oli törmännyt ja sisällöltään varmasti totta… MUTTA yläpohjan (johon kuuluu mm. rappukäytävän eristetty katto yläkerran katon lisäksi) osalta remontti ei ollut hänen päämiehensä tekemä. Hän jatkoi, että remontin oli tehnyt edellinen asukas. Asiamies kertoi myös, että hänen päämiehensä oli tehnyt ylhäällä vain pientä pintaremonttia sekä uusinut sähköt.
Tämä tieto meinasi romahduttaa minut. Tiesin, ettei se ollut totta, mutta tuntui mahdottomalta osoittaa jo edesmenneen ex-ex-asukkaan olevan syypää moiseen peruskorjaukseen.
Lähdin valmisteluistunnosta kiukkuisena, tyrmistyneenä ja loukkaantuneena kotiin.
Kävelin hometalossa ympäriinsä ja tutkin revittyjä pintoja yhdessä rakennusalan ammattilaisen kanssa. Huomasimme, että kosteussulkuna oli vastoin lainsäädäntöä käytetty villojen pakkausmuoveja. Keltaisissa muoveissa luki punaisella: Ilvesvilla.
Maallikkona en ollut perillä lainsäädännöistä, mutta matkan varrella ammattilaisten auttamana perehdyin askel askeleelta rakennustekniikan saloihin.
Päätin tutkia Ilvesvillan historiaa ja selvisikin, että ko. tehdas oli ollut osittain Paloheimo-konsernin omistuksessa. Marssin Paloheimon pääkonttorille, josta kyselin tietoja Ilvesvillasta. Kukaan ei muistanut mitään, mutta onnekseni viehättävä sihteeri ehdotti konsernin historiikin ostoa. Ostin kirjan.
Kirjasta selvisi, että Ilvesvillan tehdas oli aloittanut toimintansa vuonna 1983 ja myyjäni oli ostanut talon yli 80-vuotiaalta rouvalta vuonna 1984. Harva kahdeksankymppinen päättää remontoida itselleen lisätilaa talossa, jossa jo nyt asui kaksi alivuokralaista ylimääräisen tilan takia.
Löysin myös samaisen konsernin entisen talotehtaan arkkitehdin, joka kertoi oikeudessa valaehtoisesti, että villaa valmistettiin ensimmäinen vuosi omiin tarpeisiin ja vasta myöhemmin se tuli vähittäismyyntiin. Villan valmistus loppuikin aika pian, vuonna 1987.
Samassa yhteydessä huomasin myös sähköputkien menevän ulko- ja sisäseinän välissä villan seassa mm. pystytolppien läpi vaakasuunnassa. Tällaisten putkien asentaminenhan olisi ollut mahdotonta, elleivät seinät olisi olleet auki? Sähköjen uusimisen myyjätär kuitenkin myönsi valmisteluistunnossa.
Ai niin, myyjähän oli kertonut tukkineensa kaksi oviaukkoja (joista toinen oli ollut portaikon alapäässä ja toinen eteisaulassa). Molempien ovien paikat näkyivät erilaisen pintalaidoituksen takia hiukan ja molempien oviaukkojen kohdalla oli samainen ehjä villaeriste väärin asennettuna kuten muuallakin ongelmakohdissa.
Varmistaakseni epäilykseni soitin hänen ex-miehelleen, joka kertoi auliisti mm. eristeiden asennuksesta ja koko yläpohjan (ja yläkerran) peruskorjauksesta. Hän myös kertoi, että villojen (ja toisaalla styroksin) asentaminen suoraan yläpohjaan kiinni oli hänen appiukkonsa idea. Tarkoitus oli myöhemmin nostaa talon kattoa ulkoapäin. Tätä ei koskaan tehty, eikä tästä aikeesta koskaan mainittu meille.
Nauhoitin käymämme puhelun myyjän ex-miehen kanssa, mutta nauhoitetta ei lainsäädännön vuoksi saa saattaa kolmansien osapuolten kuultavaksi. Sääli.
Asioiden todellisen laidan paljasti myös ex-ex-asukkaan lähisukulainen (äitini löysi hänet tiukan salapoliisityön ja pienen tutkimuksen kautta). Hän todisti myös oikeudessa valaehtoisesti, ettei hänen sukulaistätinsä nuukuudessaan koskaan tehnyt talossa remonttia, eikä sinne silloin tullut edes vesikään. Myyjä kertoi vesiputkien asennuksesta kaupanteon yhteydessä ja mainitsi rakentaneensa alakertaan vessan ja kylpyhuoneen saunalla sekä yläkertaan wc:n. Vesi- ja viemäriputket kulkivat seinien sisällä.
Ex-ex-asukkaan sukulaismies kertoi, että yläkerta oli kylmää vinttitilaa lukuun ottamatta peräkammaria ja pientä keittiötä. Näiden huoneiden yläpohja on tälläkin hetkellä moitteettomassa, alkuperäisessä kunnossa.
Merkittävän seikan tajusi myös varsinaisen käräjäistunnon tuomari, kun hän sanoi, että remontin osalta näyttö puhuu teoriamme puolesta. Myös vastapuolemme asiamies myönsi oikeudessa, että näyttäisi siltä, että remontti on hänen päämiehensä perheen tekemä. Hänen päämiehensä vain ei satu muistamaan asiaa (vaikka myydessä muisti remontoineensa = peruskorjanneensa talon)!
Jatkoa seuraa… Valmisteluistunnon jälkeen koittaa varsinaiset käräjät.
Isommassa talossa asuva tuttavamme etsiskeli pienempää kotia ja kysyi, josko voisimme myydä talomme hänelle ja ostaa puolestaan hänen viehättävän, isomman, talon. Ihastuimme siis toistemme taloihin ja kaupat olivat sillä selvät. Ehdimme asua kauniissa kodissamme vajaat kaksi vuotta ja täysin tietämättöminä seinien sisällä muhivasta homepommista.
Juuri kun tavarat alkoivat löytää paikkansa uudessa talossamme, noin kuukausi kaupanteon jälkeen, vastaanotin selkäpiitä karmivan puhelun tältä tuttavaltani, jolle olin myynyt pieneksi käyneen talomme. Tuttava soitti hädissään ja kertoi yläkerran rappukäytävän katosta tippuvan vettä sisälle taloon. Hyppäsin saman tien auton rattiin ja perille päästyäni en voinut muuta kuin todeta, että katosta todellakin tippui vettä, eikä minulla ollut silloin aavistustakaan siitä mistä tässä oli todellisuudessa kysymys. Talon katto oli tarkastettu maalauksen yhteydessä ja todettu (ulkopuolelta) täysin moitteettomaksi.
Eipä siinä voinut jäädä vain tumput suorina vuotoa tuijottamaan. Oli pakko yrittää selvittää mistä vesi tuli, joten avasin yhden sisäverhouskattolaudan ja silloin taivas kaatui niskaan. No ei nyt sentään taivas, mutta mieletön määrä vanhaa vettä kylläkin. Laudan alta paljastui vanha Ilvesvillan pakkausmuovi, jota oli käytetty kosteussulkuna. Muovi ryöpsähti lautojen välistä ja oli tosiaan pullollaan vettä.
Paniikissa soitimme tuttavani kanssa tuntemallemme remonttimiehelle, ja pyysimme häntä pikaisesti apuun. Remonttimies purki lisää kattoa ja avasi katolla olevan muovin. Katosta valui litroittain vanhaa vettä ja edellisen omistajan remontin todelliset rakenneratkaisut paljastuivat, silminnähtävän homekasvuston lisäksi.
Remonttimies totesi saman tien, että yläpohja oli rakennettu aivan totaalisen väärin. Tässä kohdin villat oli laitettu suoraan kattolautoihin kiinni (joiden ulkopuolella on siis peltikatto) ja villan sisäpuolelle oli laitettu erilaisista muoveista askarreltu kosteussulku. Tämä rakenne oli remonttimiehen mukaan pahin mahdollinen. Ilman tuuletusrakoa sisäilman ja ulkoilman lämpötilaerojen kohtaamispisteessä syntyvä kondensiovesi ei koskaan ollut päässyt kuivumaan ja toisaalta lämmin sisäilma oli päässyt märän villan takia yläpohjan lautoihin ja mädännyttänyt ne.
Kattoa purettiin rappukäytävän osalta lisää ja huomasimme, että mm. osa kantavista rakenteista oli täysin mätiä. ”Kantavat rakenteet” pystyi paljain käsin murentamaan. Remonttimies totesi, että näin mittavat vauriot eivät synny ihan muutamassa vuodessa.
Tässä vaiheessa emme tienneet, että ongelma koski lähes koko yläpohjaa, tosin rakennusratkaisut hiukan vaihtelivat (joissakin kohdissa villa oli korvattu styroksilla).
Tietäen, etten ollut moista remonttia tehnyt, soitin talon entiselle asukkaalle eli peruskorjauksen tehneelle myyjälle. Saimme yhdessä tuttavani kanssa hänet puhelimella kiinni ja kävimme kaiuttimen avulla ryhmäkeskustelun.
Myyjä totesi hyvin pikaisesti ja kärkkäästi, etteivät ongelmat ainakaan heidän remonteistaan johtuneet eikä talossa kuulemma voisi edes olla hometta, koska heidän astmaattinen poikansa olisi kyllä reagoinut siihen. Myöhemmin oikeudessa tämä myyjä valaehtoisesti todisti, ettei pojalla ollutkaan astmaa (myyjä siis halusi jostain syystä valehdella meille puhelimessa, että heidän pojallaan oli astma).
Tähän väliin pieni tietoisku:
Peruskorjauksella tarkoitetaan suhteellisen suurta ja erillistä hanketta, jossa korjataan tai uusitaan kiinteistön (piha-alueet ja rakennukset) olemassa olevia rakenteita, rakennusosia, kalusteita, varusteita, järjestelmiä ja laitteita. Kiinteistö ei kestä käyttöä ikuisesti, vaan sitä on peruskorjattava tietyin ajanjaksoin. Peruskorjaus on toteutettava ennen kuin korjattavan kohteen tekninen käyttöikä päättyy ts. se ei enää vastaa sille asetettuja toiminnallisia vaatimuksia. Myös kiinteistössä ilmenevät terveellisyys- ja turvallisuusriskit voivat vaatia peruskorjaustoimenpiteitä. Tyypillisimpiä peruskorjauskohteita asuinkiinteistössä ovat rakennusten ulkoseinät, parvekkeet, ikkunat sekä lämmitys- vesi- ja viemärijärjestelmät. (Lähde: taloyhtio.net)
Tämän myyjän kanssa käydyn puhelun jälkeen alkoikin varsinainen rumba.
Talossa kävivät paikanpäällä mm. hyvämaineisen Raksystemsin kuntotarkastaja, joka totesi rakenteen olevan totaalisesti vääränlainen ja sanoi suoraan, että ongelmat johtuivat juuri tästä myyjän toteuttamasta peruskorjauksesta. Paikanpäällä kävi myös yksityishenkilöinä joitakin rakennusmestareita, ja heidän tuomionsa oli myös, että peruskorjauksen rakenteet olivat vääränlaiset ja näin ollen homeongelman syy.
Lopulta, joidenkin päivien päästä, paikalle saapui myös talon minulle myyneen naisen isä mukanaan rakennusfirma, joka sitten diagnosoi vian syyksemme. Olimme heidän lausuntonsa mukaan huolehtineet talon ylläpidosta huonosti ja ongelmat johtuivat katon reunalla olleesta jäästä, joka olisi tunkeutunut rakenteisiin ja näin aiheuttanut tuhot. Tätä teoriaa vastaan tosin taistelee lukuisat raportit sekä ihan se, että kantavat rakenteet olivat todella huonossa kunnossa, eivätkä nämä rakenteet vajaassa kahdessa vuodessa umpimätäne vaikka kuinka olisimme yrittäneet laiminlyödä talon ylläpitoa.
Mistään ei tuntunut löytyvän apua kinkkiseen tilanteeseeni. Etsin netistä tiedonrippeitä, ja lopulta selvisi, että vahingonkorvausta on turha edes hakea vakuutusyhtiöltä. Se mitä tarvitsin, oli lakimies, jonka löysinkin nopeasti. Hän totesi heti, että nyt tarvitaan HTT Tavarantarkastajan lausunto. En ollut aiemmin kuullutkaan moisesta ammattikunnasta, mutta nyt tiedän että heidän lausuntonsa painaa yleisesti oikeudenkäynneissä eniten.
Tähän väliin tietoisku:
HTT (hyväksytty tavarantarkastaja) on puolueeton asiantuntija, joka saamansa toimeksiannon perusteella suorittaa tarkastuskohteessa teknisluontoisen tarkastuksen ja antaa sen perusteella määrämuotoisen lausunnon, tarkastuskertomuksen.Tavarantarkastajan käyttäminen on suositeltavaa tilanteessa, jossa kaivataan ulkopuolisen ja objektiivisen asiantuntijan näkemystä riitatilanteen ratkaisemiseksi. Tavarantarkastaja ei saa tarkastuskertomuksessaan velvoittaa osapuolia mihinkään suorituksiin, mutta tarkastuskertomus auttaa usein osapuolia pääsemään sovintoon riitatilanteessa ja osapuolet voivat näin välttää kalliin ja pitkän oikeudenkäynnin. Jos sopua ei synny, tavarantarkastajan lausuntoa voidaan käyttää oikeudenkäynnissä ja tarkastuksen suorittanut HTT voidaan kutsua todistajaksi. (lähde: Kauppakamari.fi)
Tavarantarkastusta odotellessa tein omia tutkimuksiani. Kävin kaupungin teknisessä virastossa selvittelemässä peruskorjaukseen liittyviä faktoja. Peruskorjaus oli kertoman mukaan tehty perusparannuslainalla, jolloin sen olisi pitänyt olla kaupungin valvoma. Rakennustarkastajan arkistoista löytyikin peruskorjauspiirustukset, joissa näkyi selkeästi aivan erilainen rakenneratkaisu. Rakennustarkastaja kertoi, että mikäli remontti olisi tehty piirustusten mukaisesti, olisi vanha purukuja toiminut tuuletusrakona. 1980-luvun puolessa välissä tuuletusraon olisi tullut olla yläpohjassa n. 5 cm. Tässä tapauksessa sellaista ei ollut. Kyselin myös remontinvalvonnasta ja rakennustarkastaja totesi, että tarkastajan kutsumisvelvollisuus on rakennuttajalla ja tässä tapauksessa näemmä sitä ei ollut noudatettu.
Oikeudessa kaupungin rakennustarkastaja totesi valaehtoisesti, että remontti oli tehty vastoin piirustuksia ja päätti todistuksensa sanoihin: ”Tässä on tapahtunut valitettavasti virhe.”
Soitin myös eläkkeellä olevalle rakennusmestarille, jonka vastuulla tarkastaminen oli ollut. Hän kertoi, että muisti hämärästi kohteen ja sen, ettei tarkastajaa kutsuttu paikalle silloin kun seinät olivat auki.
Pohdin kuumeisesti, että kenen oli vastuu väärin tehdystä peruskorjauksesta, jolla kaunis talo oli tuhottu. Juteltuani lakimieheni kanssa, sain selkeän vastauksen. Myyjä on vastuussa omakotitalon virheistä ja remonteista vielä viisi vuotta kaupanteon jälkeenkin.
Tietoisku:
Myyjän vastuu asunto- ja kiinteistökaupassa on suuri. Virheet, puutteet ja kaikki tarpeelliset tiedot on kerrottava ostajalle. Mikäli myöhemmin ilmenee salaisia virheitä, myyjä on näistäkin vastuussa.
Omakotikiinteistön kaupassa myyjän vastuu salaisista virheistä kestää viiden vuoden ajan. Asunto-osakkeen kaupassa takarajana on kaksi vuotta hallinnan luovutuksesta.
Mikäli myyjä menettelee kaupassa kunnianvastaisesti tai arvottomasti, eli käytännössä törkeän vilpillisesti, myyjän vastuu virheestä voi olla pitempikin kuin kaksi tai viisi vuotta.
Olennainen virhe oikeuttaa kaupan purkamiseen, lievempi virhe hinnanalennukseen. (lähde: lakineuvo.fi)
Näinpä kutsuin paikalle HTT Tavarantarkastajan, jotta saisimme puolueettoman mielipiteen siitä, että oliko rakenteet vääränlaisia vallitsevaan rakennusaikaan nähden. Tavarantarkastuksesta selvisi mm. seuraavaa:
”Tuuletuksen puutteellisuus on hyvän rakentamistavan vastainen rakennusvirhe, koska ohje RT 832.2 Puupohjat, standardi pieniä puurakennuksia varten (1947) ja kaikki sen jälkeen julkaistut ohjeet ovat vaatineet lämmöneristeen ja vesikaton aluslaudoituksen välissä tuuletusrakoa.”
“Yläpohjan tuuletus ei vastaa hyvää rakentamistapaa portaikon kohdalla eikä rakennuksen korkean osan vesikaton suuntaisten yläpohjien kohdalla.”
Yllämainitut seikat olivat vain pieni osa tarkastuskertomuksen raadollisuudesta. Remontti oli siis tehty totaalisen väärin. Liitän tähän koko Tavarantarkastuskertomuksen, jolloin voitte itse sukeltaa maailmaani.
Voin sanoa, että tuon kertomuksen jälkeen tiesin, etten voi olla syyllinen tähän ongelmaan. Ainoa ongelmani oli saada tuttavani pois tuosta homekohteesta, ja pikaisesti. Niinpä tämä tuttava muutti lapsineen meille väliaikaisesti asumaan ja näin meistä tuli myös ystäviä.
Pysy taajuudella, seuraavaksi matkataankin jo oikeusprosessiin.
-Janne
Ps. Kiitos tsemppiviesteistä, toivon että kokemukseni jakaminen auttaa myös muita näissä kinkkisissä tilanteissa olevia.
Tykkää (8)
Tervetuloa uunituoreelle blogi-sivulleni, jolla tulen käsittelemään lehdissäkin paljon esillä ollutta hometalotapaustani. Alkuun haluan painottaa, etten ole katkeroitunut, eikä tästä blogista tule tilityskertomusta vaan mahdollisimman rehellinen kuvaus ongelmasta, joka on yllättävän yleinen: rakastamasi talo paljastuukin homeiseksi!
Lyhyt kertaus menneistä:
Olin kertonut jossain lehtihaastattelussa, että olisimme vaimoni kanssa kiinnostuneita vanhasta terveestä hirsitalosta. Tämän jutun oli lukenut myös tulevan (nyt entisen) kotimme silloinen omistaja, joka otti jutun luettuaan yhteyttä äitiini ja toimitti hänelle kirjeen välitettäväksi minulle. Sain kirjeen, jossa myyjä kertoi, että hänellä olisi toiveidemme mukainen ihana vanha talo, joka tosin vaatisi ulkomaalauksen ja alahirsien tarkastamisen. Talo sijaitsi Riihimäellä osoitteessa Kalevankatu 22 ja tiesin heti, että se oli kaunis kuin karkki.
Kävimme maalikkoina vaimoni kanssa tutustumassa taloon ja sovimme yhdessä myyjän kanssa, että ostamme kohteen, mikäli kuntotarkastuksessa ei paljastu mitään yllättävää. Aikataulullisista syistä jouduimme tekemään talokaupat ennen kuntotarkastusta. Tämän takia kauppakirjaamme lisättiin pykälä, jossa kaupan ehdoksi laitettiin, että kuntotarkastuksessa kaiken tulee olla ok.
Ostohetkellä en tiennyt rakentamisesta, korjaamisesta tai niihin liittyvistä lainsäädännöistä yhtään sen enempää kuin kukaan muukaan ei-ammattilainen. Tämän takia luotin rakennusalan asiantuntijaan eli kuntotarkastajaan, koska oletin hänen tieto-taitonsa asianmukaiseksi. Prosessin edetessä olen joutunut huomaamaan, ettei taloa kannata ostaa ellei omaa vähintään rakennusmestarin papereita. Ostajan vastuulle voidaan sysätä lähes kaikki mahdolliset ongelmat, joita kohteesta löytyy. Tästä lisää myöhemmin.
Kuntotarkastus teetettiin noin viikko kaupanteon jälkeen. Myyjä oli tilannut paikalle kuntotarkastajan, joka tutki talon, silloisen käsitykseni mukaan huolella. Myöhemmin olen saanut kuulla asiantuntijalausuntoja mm. HTT Tavarantarkastajalta, ettei tarkastus ja siitä tehty raportti ollut yleisen toimintatavan mukainen eikä missään määrin hyvä. Käräjäoikeudessa selvisi myös, ettei tarkastajalla ollut ns. rakennusalan peruskoulutustakaan. Hän oli käynyt vain joitakin kuntotarkastuskursseja.
Tarkastustilanteessa kuntotarkastaja sanoi kehuen, että talo on vanha ja kelpo, josta saa pienellä laitolla mainion kodin. Talosta löytyneet viat ja puutteet kuulostivat tarkastustilanteessa pieniltä ja aika tavanomaisilta, sellaisilta, joita kaikissa elämää nähneissä taloissa on. Olimmehan kuitenkin ostaneet vuonna 1985 peruskorjatun talon, joten perusasioiden piti olla kunnossa. Myyjä myös kertoi, että talo oli peruskorjattu kunnan perusparannuslainalla, joten saatoimme hänen mukaansa olla huoleti, koska tällaiset remontit suoritetaan aina kaupungin rakennustarkastajan tiukassa valvonnassa. Näinhän sen pitäisi olla, mutta tässä tapauksessa selvisi myöhemmin (ongelman puhjettua), että perusparannus oli tehty vailla taitoa, ja tarkastajan kutsuntavelvollisuutta ei oltu noudatettu. Tästä syystä rakenteet seinien ja kattojen sisällä eivät olleet ohjeiden mukaisesti rakennettuja.
Muutimme taloon ja teimme aina budjettimme salliessa toimenpiteitä, joita tarkastaja oli kehottanut meitä tekemään. Alla lista (samassa järjestyksessä kuin kuntotarkastuksessa) toimenpidesuosituksista ja lyhyt selostukseni, miten aina kulloinkin toimimme:
Entisöimme ja korjasimme olemassa olevat rännit ja lisäsimme puuttuvia syöksyjä sekä ”kuppeja” ammattimiesten toimesta. Tällä hetkellä talossa on vesisyöksyjä kaikkien nurkkien lisäksi jopa pitkällä suoralla seinällä.
Syöksyrännien alastulot vietiin kauemmaksi seinistä ja vesi ohjattiin siitäkin eteenpäin betonikouruilla.
Alahirsien uusinnan yhteydessä hirsimestari sekä työmiehet tarkistivat, että uusi alalautaprofiilli on sen verran paksumpi, että ongelma korjaantuu. Hirret korjattiin ja alalaudat tilattiin käsityönä eräältä pieneltä sahalta.
Talo maalattiin ja laudoitus tarkastettiin. Pehmeitä lautoja oli hyvin vähän ja nekin kaikki talon alaosassa puuttuneiden rännien kohdilla (roiskeveden aiheuttamia).
Hirsimestari tarkisti alimman hirsikerran, joka muutamasta kohtaa todettiin pehmeäksi ja uusittiin.
Luonnonkivisokkelin päällä olevan alimman hirsivarvin uusiminen ”hirsitalon kengittäminen” on normaalia hirsitalon korjausta.
Rännivedet hakanneet mm. kuistin kulmalla seinään -> kovaa mutta pinnassa sammalkasvustoa.
Parvekkeen molemmin puolin seinä hieman pullistunut – samoin parvekkeen vasemmalla puolella olevan huoneen ikkunan kohdalta.
Peltejä emme ehtineet asentaa, mutta ikkunat maalattiin.
Ulkomaalauksen yhteydessä myös katto tarkistettiin ja maalattiin. Lämpövuotolausuntoon en osannut reagoida, koska en ollut rakennusalan ammattilainen. Kuntotarkastajan olisi tavarantarkastajan mukaan pitänyt raportissaan selittää, että mitä mahdollisia ongelmia esim. lämpövuoto voi kertoa. Itselleni se kertoi sen, että vanhassa talossa lämpöä karkaa. Hyvän kuntotarkastajan pitäisi yksilöidä aina virhe. Näin ei tehty, jolloin lämmön karkaamista en osannut virheenä pitää. En tiedä vielä tänäkään päivänä, että onko se virhe?
Nuohooja kävi tarkistamassa piipun ja totesi sen olevan moitteeton.
Tuuletusventtiileitä emme ehtineet asentaa, koska asuimme talossa vajaat kaksi vuotta (kunnes tuttavamme halusi ostaa talon ja toisaalta meilläkin oli perhe kasvamassa ja tilaa tarvittiin ennakoitua enemmän). Avasimme kuitenkin pikkuvintille parveekkeelta vievän luukun (n. 50 cm x 50 cm), jolloin tuuletusongelma oli maalaisjärjen mukaan kunnossa. Luukku oli parvekkeen sisäseinässä, jolloin esim. sadevesi ei päässyt sinne. Parveke on taloon ”upotettu”. Käsittääkseni tuo vintin osa (alkuperäistä rakennetta) olikin koko yläkerran katon parhainta osuutta.
Tässä tuleekin sitten kannaltamme kriittinen kohta. Teimme vajaan kahden vuoden aikana talossa enemmän kuin siinä oli tehty viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. En mitenkään osannut pitää yllä olevaa kohtaa tärkeimpänä tarkastussuosituksena, koska suosituksen yhteydessä ei selkeästi mainittu, että mitä tarkastuksessa tulisi havaita ja mikä olisi se mahdollinen virhe, joka täytyisi korjata. Katto oli moitteettoman näköinen, eikä kuntotarkastajakaan hyvän yleisen käytännön mukaan avannut sitä (tai porannut esim. 6mm reikää, kuten teki alakerrassa alakerran lattiaan tarkastaakseen alapohjan kunnon). Jiirin kohdalla olleen pienen valumajäljen kuntotarkastaja totesi kuivaksi ja myyjäkin huomautti, että se on ollut siinä vuosia ja korjattu. Näin ollen valumajälkeen ei kiinnitetty sen suurempaa huomiota, se oli n. 5 cm pituinen kosmeettinen virhe. Raportissa on kuva valumajäljestä, johon tarkastaja on laittanut nuolen ja tekstin: NYT KUIVA. Maallikkona ajattelin, että se on vanha roiske jostain, joka on mitattu kuivaksi. Mikäli kuntotarkastuksessa esim. kylpyhuone todetaan kuivaksi, niin harva ensimmäiseksi purkaa sen tarkistaakseen, että onhan se nyt kuiva laattojen alta.
Uusittu. Talon kellari oli muuten erittäin hyvä kellari ja on sitä varmaan vieläkin…
Tehty.
Astianpesukone, kuten jääkaappikin uusittiin, jolloin alla saatiin ajanmukaiset altaat.
Tämä valumakohta on sama kuin ylempänä.
Vajaan kahden vuoden aikana teimme yllämainittujen toimenpiteiden lisäksi sisällä pintaremonttia, kuten maalasimme lattiat ja katot. Tapetoimme seinät ja lasitimme yläkerran parvekkeen.
Talosta tuli oikein viehättävä. Meidän asuinaikana emme havainneet seinien ja kattojen välissä piilevää ongelmaa, joka selvisi vasta seuraavan omistajan parin ensimmäisen asuinkuukauden aikana.
Tästä lisää seuraavassa blogikirjoituksessani. Tervetuloa mukaan homeiseen seikkailuun!
Tykkää (18)
Copyright © 2011 Raxa.
Yhteydenotot info@raxa.fi
Tämä toiminto on käytössä vain rekisteröityneille käyttäjille. Voit rekisteröityä palveluun täältä tai kirjautua sisään Facebook-tunnuksillasi. Raxat.fi -palvelun käyttö on ilmaista.
Jaa
Facebookissa
